On tulppaaneissa …. iloiset Seniorit Hollannissa

Värikylläinen tulppaanien aika johdatti SHG:n seniorit kevätretkelleen tällä kertaa tulppaanien emämaahan eli Hollantiin, tarkemmin lähelle Amsterdamia Golfresort De Purmeriin Purmerendissa.

Matkalle oli ilmoittautunut normaalista poiketen varsin pieni ydinjoukko, 10 golfaria, joista heistäkin kaksi oli Kotojärveltä ja yksi Nurmijärveltä.

Matkaan lähdimme varhain torstaiaamuna 25.4, joten olimme jo hyvissä ajoin aamupäivällä Schipholin lentoasemalla. Pienen hakemisen jälkeen löysimme tulevan kuskimme ja bussin, johon pakkauduimme ripeästi ja lähdimme matkaan kohti tulppaanikeidasta.

Keukenhof

Tuo tulppaanikeidas on parinkymmenen kilometrin päässä lentoasemalta ja saavuimme sinne pienen jonottelun jälkeen. Paikka on nimittäin todellinen ”turistirysä” valtavine parkkialueineen erikseen busseille ja yksityisautoille.

Alue on 32 hehtaarin kokoinen, jonne on istutettu yli seitsemän (7) miljoonaa tulppaanien, narsissien ja hyasinttien sipulia! Tulppaaneja on noin 800 eri lajia. Läheisillä pelloilla on vielä lisää tulppaaneja lähes silmänkantamattomiin.

Taiteelliset luomukset kyseisistä kasveista kanavineen ja tuulimyllyineen tekee tästä paikasta kyllä näkemisen arvoisen, suosittelemme. Muutaman tunnin tutustumisen jälkeen olimmekin valmiita lähtemään kohti golfresorttia.

Golfresort De Purmer – BurgGolf Purmerend

Golfhotellimme oli aivan kenttien vieressä ellei peräti lähes keskellä. BurgGolfissa on nimittäin neljä yhdeksän reiän kenttää ja kiertävät hotellin ympäristössä. Näin ollen hotellista on lyhyt matka jokaiselle ykköstiille. Kentät ovat sininen, punainen, keltainen ja valkoinen.

Hotelli oli ehkä hieman vaatimattomampi kuin tähdet kertoivat, mutta ihan kelpo. Ulkoterassilla oli leppoisa istuskella kierroksen jälkeen ansaittujen juomien ja ruokien kera. Myös sisätiloissa baarin puolella oli viihtyisää.

Aamiainen oli runsas ja se nautittiin omassa aamiaisravintolassa. Tosin siellä kyllä ruokailivat aasialaiset illallakin ilmeisesti erityisesti heille tehdystä buffetpöydästä.

Hollannin mestaruus

Koska sääennusteet lupailivat vettä taivaalta ja tuulistakin ainakin toisena ja kolmantena päivänä, niin päätimme, että mestaruus ratkaistaan parhaan kierroksen perusteella.

Ja kun matkanjärjestäjä ei lupauksistaan huolimatta ollut toimittanut palkintoja, niin päätimme selviytyä palkintojenjaosta ylenpalttisilla onnitteluilla.

Sininen ja punainen – 1. kierros

Ensimmäinen kierros pelattiin etuysi sinisellä ja takaysi punaisella. Tästä intoutuneena porukka näki tuossa ennusmerkkejä tulevasta hallituksestamme, sinipuna – että saas nähdä.

Sinipuna yhdistelmä oli oivallinen aloituskierrokseksi, sillä ne olivat näistä leppoisimmat ja vähävetisimmät, enemmänkin puistomaiset.

Kierroksen jälkeen tilanne mestaruustaistossa oli tasainen Maritan ja Marketan (Nurmijärvi) johtaessa 32 pisteellä. Perässä seurasivat Pertti 31 ja Arja ja Kari (Kotojärvi) 30 pisteellä.

Keltainen ja valkoinen – 2. kierros

Toinen kierros oli sitten jo vaativampi yhdistelmä, eivätkä tulokset juuri parantuneet. Kärjen järjestys pysyi kuitenkin samana.

Keltainen ja valkoinen ysi olivat vaativampia nimenomaan siksi, että vettä oli huomattavasti enemmän kuin edellisen päivän yseillä. Ja näistä vielä jälkimmäinen eli valkoinen oli haastavampi. Ensimmäistä kertaa pelattaessa oli paikka paikoin vaikea arvioida etäisyyttä, kun oli lyötävä määrämittainen tulevan doglegin varalta. Ja toisaalta oli kapeita kohtia, jossa vettä molemmin puolin.

Heti keltaisen ykköstiillä (par 4, 245 m) oli haastava avaus, kun molemmilla puolilla oli leveästi vettä ja suht’ kapea nielu vesien välissä. Avaus ei myöskään saanut olla paria sataa metriä pidempi, sillä se olisi jälleen päätynyt veteen. Sinne päätyi sitten useampi kakkoslyönti. Sillä ennen griiniä oli kymmenisen metriä leveä kanava ylitettävänä. Tämä väylä taisi viedä muutaman pallon ja kertoi jo pelaajille, mitä tuleman pitää.

Tämä oli myös Kuninkaanpäivä Hollannissa ja oranssia näkyi hieman (lue: runsain mitoin) enemmän. Saimme tiedon, että itse kuningas Willem-Alexander olisi ollut kierroksella meidän perässämme. Emme kylläkään nähneet kunkkua eikä mitään isompaa turvajärjestelyäkään ollut, mutta voimme sanoa, että pelasimme kuninkaallisessa seurassa. Saattoihan jopa olla, että kunkku sulautui meihin golfareihin huomaamattomasti. Mene ja tiedä.

Illalla, kun menimme syömään kylille, niin juhlapäivä näkyi ja kuului. Oranssi oli hallitseva väri ja porukka oli varsin juhlatuulella. Maittava ruoka ja juoma sai meidätkin lähestulkoon yhtymään hulvattomaan juhlintaan. Mutta niin se vain oli pikkuhiljaa lähdettävä hotellille, kun oli kyyditkin sovittu. Ensi kerralla sitten.

Punainen ja keltainen – 3. kierros

Viimeiselle kierrokselle lähdimme tietoisina, että sääennusteet lupasivat sadetta ja jopa ukkosen uhka oli päällä. Etukäteen näytti siltä, että etuysi menisi vielä hyvällä tuurilla kuivissa merkeissä.

Aloitimme monen suosikkiysillä eli punaisella ja hyvissä merkeissä se sujuikin useimmilta. Ja varsinkin sään suhteen.

Jatkoimme sitten keltaiselle ja kerran pelattuna oli jo hieman helpompi hahmottaa lyöntipituuksia sekä -suuntia. Lopulta pääsimme koko porukka perille asti kuivin jaloin vastoin ennustuksia. Itseasiassa vasta illalla, kun olimme jo syömäpuuhissa, alkoi sataa ja vettä tulikin varsin rivakasti. Onneksi sade siirtyi näin iltaan, sillä siinä sateessa olisi keskeyttäminen ollut lähellä.

Viimeisellä kierroksella sitten paranneltiin tuloksia ja lopullinen järjestys selvisi.

Pronssille selvisivät vieraamme Marketta ja Kari tuloksella 32. 

Marita paransi tulostaan 33:een ja otti hopeaa.

Voiton ja Hollannin mestaruuden vei Pertti hienolla päätöskierroksellaan 35 bogeypistettä.

Onnitteluja sateli eikä niistä ollut tulla loppua!

Amsterdam

Sateen tauottua yön aikana, pääsimme lähtemään Hollannin pääkaupunkiin auringon paistaessa lähes täydeltä terältä. Siis mukavan pilvipoutainen päivä.

Aluksi teimme bussilla kiertoajelua hieman toista tuntia, kuskin informoidessa nähtävyyksistä. Sitten jalkauduimme ja kukin lähti kierrokselleen. Kuka vaan kävellen kaupunkia katsellen ja jotkut menivät ratikalla Van Gogh museolle. Se tosin päättyi jonotuksen jälkeen siihen, että kysyttiin etukäteen ostettuja nettilippuja, joita ei tietenkään löytynyt. Museo oli loppuunmyyty siltä päivältä eikä auttanut muuta kuin hakeutua pizzalle.

Aurinkoiselta viimeiseltä golfkierrokselta ja mukavilta Amsterdamin näkymiltä jäi hyvä maku, ja kuten aina hyvässä seurassa, niin aika vierähti jälleen todella nopeasti. Saatoimme lähteä kotimatkalle tyytyväisin mielin.

Kuten niin monesti aiemminkin, niin Suuret Kiitokset jälleen kerran matkan järjestäneille ja matkanjohtajina toimineille Palandereille, Maritalle ja Jormalle!

 

Teksti ja kuvat: Pertti Stade