Meneekö sormi suuhun vesiesteessä? Kertaa tästä sääntöjä.

Mikä keskusteluteema on suosituin SHG:n kentillä? Säätila? Kaverin uudet mailat? Paras arvaus voisivat olla golfin säännöt. Ne eivät ehkä ole kaikkien lempiteema, mutta olosuhteiden pakosta niihin päädytään usein kierroksen aikana. Jotta yhä useampi meistä voisi osallistua tähän suosittuun sääntökeskusteluun myös tiedon eikä pelkän luulon perusteella, kertaamme kesän aikana muutamia keskeisiä sääntökohtia nettisivuillamme. Asiantuntijana toimii liittotason tuomarimme Kimmo Helaskoski ja kirjurina Pia Vilmi. Sääntösulkeiset, osa 1: Vesieste

Aloitetaan vesiesteistä. Veteenhän päädytään melkein joka kierroksella – tai ainakin joku toinen päätyy sinne. Ensin pitää määritellä vesieste ja määrittelyssä on hyvä huomata, että kaikki paikat, missä on vettä, eivät ole vesiesteitä sekä toisaalta se, että vesiesteessä ei välttämättä ole tippaakaan vettä. Vesieste on avoin paikka, joka on TARKOITETTU veden kuljettamiseen tai säilyttämiseen. Se on siis tyypillisesti meri, järvi, lampi, joki tai oja. Se voi olla luonnon muovaama tai rakennettu. Siinä voi olla vettä tai se voi olla kuiva. Sateen aikana tai kastelun jäljiltä pelialueelle tai bunkkereihin syntyvät vesilammikot eivät ole vesiesteitä vaan tilapäistä vettä. Käytännössä kaikki Luukin ja Lakiston vesiesteet on merkitty, mutta merkitseminen ei ole välttämätöntä. Esimerkiksi järven tai merenrantaa kiertävillä kentillä ei ole aina merkitty vesirajaa kokonaisuudessaan.

Keltaisella vesiesteellä on kaksi vapautumissääntöä Vesiesteitä on kahdenlaisia: keltaisella merkittyjä vesiesteitä ja punaisella merkittyjä sivuvesiesteitä. Värillä on väliä, koska se määrää, minkälaisia vapautumisen mahdollisuuksia esteeseen menneelle pallolle on. Keltaisella vesiesteellä on kaksi vapautumiskeinoa ja punaisella neljä. Ota värien alkukirjaimista muistisääntö: Keltaisella Kaksi, Punaisella Paljon enemmän! Muista myös se, että vesiesteestä vapautumisesta tulee aina yksi rangaistuslyönti lisää väylän tulokseen. Aloitetaan keltaisista. Ensimmäinen vapautumissääntö unohtuu usein. Kun on käytännössä varmaa, että pallo on mennyt vesiesteeseen, pelaaja voi lyödä uuden pallon samasta kohtaa, mistä hän löi pallon veteen. Jos pallo on lyöty avauspaikalta, sen saa tiiata uudestaan. Toinen keltaisilta vapautumisen tapa on pudottaa pallo lipun linjassa taaksepäin, vapaasti valittuun paikkaan, niin pitkälle kuin kenttäaluetta riittää. Linja lipulle katsotaan siitä pisteestä, missä pallo viimeksi meni vesiesteeseen. Yleensä tämä paikka on lippuun nähden vesiesteen vastarannalla, mutta joskus pallo ylittää esteen ja kimpoaa lipun puolelta estettä takaisinpäin veteen. Molemmissa tilanteissa kuitenkin mennään ihan samalla tavalla lipulta taaksepäin niin, että ylimenokohta jää lipun ja pudotuspaikan välille. Pallo lentää kohti estettä, nyt silmät selälleen! Esteeseen menopaikan katsominen on siis tärkeää, joten ei kannata sulkea silmiään ja sadatella hiljaa mielessään, kun näkee pallon kiitävän kohti vettä. Sen sijaan silmät selälleen ja esteeseenmenopaikka mieleen. Siitä otetaan suuntaa taaksepäin! Nyt saattaa jonkun lukijan mieleen nousta epäilys siitä, että on tullut droppailtua palloa vähän miten sattuu. Esimerkiksi kahdeksallatoista monen pallo päätyy viheriön etualalla olevaan, menosuunnassa keltaisin tolpin merkittyyn vesiesteeseen. Klubiravintolan terassilta pääsee päivittäin seuraamaan joustavaa sääntötulkintaa, kun palloa dropataan vanhasta muistista siihen mihin aina ennenkin. Lipun paikka viheriöllä kuitenkin vaihtelee ja pudotuspaikan suunta pitäisi hakea linjassa lippuun. No, tarkoitus ei ole saivarrella, mutta veden päätyyn kannakselle dropattu pallo ei taida olla juuri koskaan lipun linjassa taaksepäin. So, be careful out there. Keltaisten tolppien säännöt ovat selkeät ja helpot muistaa. Ne ovat voimassa myös punaisella merkityillä vesiesteillä. Punaisilla on valittavana myös muita vaihtoehtoja, koska joskus vastarannalle meneminen veisi liian kauan aikaa (järvi! meri!), joskus lipun linjassa peruuttaminen olisi melko vaivalloista (metsä) ja joskus olisi muuten vaan kohtuutonta vaatia lipun linjan seuraamista kovin pitkälle (väylän suuntaisesti kulkevat pitkät ojat). Punaisilla sivuvesiesteillä vapautumissääntöjä on enemmän

Siksi punaisilla tolpilla on käytössä myös mahdollisuus tiputtaa pallo esteen ylityskohdalta kahden mailanmitan päähän. Tämän moni jo tietääkin, mutta ihan aina ei muistu mieleen, että punaisella vesiesteellä voi myös siirtyä esteen toiselle puolelle ja ottaa samat kaksi mailan mittaa esteeseenmenokohdan vastinpisteestä. Tämän vastinpisteen pitää olla yhtä kaukana lipusta kuin oli alkuperäinen esteeseenmenokohta, mutta esteen toisella puolella. Lipun paikka viheriöllä vaikuttaa taas paljon siihen, mistä tämä vastinkohta esteen toiselta puolelta löytyy – vanhaan muistiin ei siis voi luottaa. Sivuvesiesteen toiselle puolelle siirtyminen ei aina ole mahdollista ja joskus se ei ole edes järkevää. Esteen ylityssääntö kannattaa kuitenkin pitää mielessä vaikkapa kun pelataan reikää kahdeksantoista ja pallo menee väylän vasemman reunan ojaan. Silloin yksi vapautuspaikka on ykkösväylän puolella eikä edessä enää ole vesiestettä. Punaisia tolppia ja vaihtoehtoisia lyöntipaikkoja kannattaa pohtia huolella myös silloin, kun päätyy yhdeksikköväylän viheriön edustalla olevaan rakennettuun lampeen. Jos pelaa Luukkia ”vanhasta muistista”, kannattaa hieraista silmiään ja katsoa kymppireiän viheriön oikealla edustalla olevaa ojanpätkää hieman tarkemmin. Sitä reunustivat vielä viime kesänä punaiset tolpat, mutta nyt tämä armollinen siirtosääntö ojan toiselle puolelle on poistettu ja ojaan menneen pallon voi dropata vain peruuttamalla lipun linjassa taaksepäin. Siis myös silloin, kun pallo kierähtää esteeseen viheriön puolelta! Pallon voi tietysti lyödä myös esteestä Tässä olivat lyhyesti ohjeet siihen, miten pallon voi vapauttaa. Lopuksi vielä itsestään selvä muistutus siitä, että esteestä vapautuminen ei ole pakollista vaan pallon saa lyödä myös esteestä. Esteestä lyödessä on erityisen hyvä tuntea säännöt, koska siinä voi lähes huomaamattaan ”ansaita” itselleen rangaistuksen. Esteen pohjaa – maapintaa tai vettä – ei saa koskettaa mailalla eikä kädellä. Nojaat esteessä mailalla maahan – kaksi rankkua! Esteessä olevia irrallisia luonnonhaittoja ei saa poistaa eikä niihin saa koskea, kuten ei maapohjaan ja veteenkään ennen lyöntiä eikä taakseviennissä ennen lyöntiä. Älä siis heittele kiviä syrjään, älä putsaa ruohonleikkuujätettä pallon vierestä äläkä potki käpyjä, se tietää kahta rankkua! Jos satutaan pelaamaan reikäpeliä, edellämainitut rikkomukset merkitsevät suoraan reiän häviämistä. Sen sijaan voit kyllä koskea esteessä kasvavaa heinää, eli harjoitussvingaus tai mailan heiluttelu vesiesteessä on sallittua, kunhan et koske maapohjaa etkä irrallisia luonnonhaittoja. Jos vesiesteessä on kiinteitä haittoja, niistä ei saa vapautusta – mutta toisaalta niihin saa koskea, koska ne eivät ole maapohjaa. Siispä, jos pallosi on kauniisti lentänyt yli ysiväylän ojan ja valunut alaspäin niin, että se lepää kylki kyljessä lampea ympäröivään tolppaan, olet vesiesteessä ja voit vapautua vain vesiestesäännön mukaan tai lyödä pallon niin kuin se makaa. Jos olet päätynyt vahvasti vasemmalle ja pallosi lepää ojan yli menevällä betonisella kannaksella, voit joko lyödä betonin päältä tai vapautua vesiestesäännön mukaan.

Vetisiä kierroksia! . . . Sääntösarja jatkuu, kunnes loppuu.