Ladykapteenin blogi: Unettoman unelmia

(Heinäkuu 2012) Jokainen golfia pelaava on varmasti joskus joutunut selittämään lajin hienouksia asiasta tietämättömälle. ”Miksi kentällä pitää pukeutua tietyllä tavalla?” ”Mikä on tasoitus?” ”Miksi naiset aloittaa eri paikasta kuin miehet?” ”Mikä on slope?” ”Mikä on pistebogey?” Yrität ensin selkeästi ja rauhallisesti kertoa vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta lopulta vastauksesi on rönsyilevä ja sotkuinen kuin lankomiehen tekemä sähköasennus. Kuulijan kasvoille leviävä epäusko ja hämmennys saa sinut lopulta vaihtamaan puheenaihetta, esimerkiksi eurokriisi tai valtion tulo- ja menoarvio on paljon mielenkiintoisempi puheenaihe. Näitä mietiskelin eräänä unettomana iltana. Ja kas, lopulta nukahdettuani hyvä haltija antoi käteeni taikasauvan, jolla saisin muuttaa golfmaailman mieleisekseni. Siis töihin, ennen kuin herätyskello soi! Ensimmäiseksi kentän kimppuun. Bing! Kentällä olikin nyt 12 väylää. Mahtavaa, nyt ehtii pelata täyden kierroksen työpäivän jälkeen. Kentällä on tilaa enemmän, vanha 18 antaa mahdollisuuden kolmeen kuuden reiän settiin, josta voi valita mieluisan. Eikä kukaan enää valita, että golfaamiseen menee koko päivä ja aikaa pitäisi riittää perheellekin. Seuraavaksi poistin eriväriset tiit. Kaikki pelaavat samalta tiiltä; miesten ei tarvitse hävetä tiikaljojen tarjoamista, eikä naisten hosua avausta kun miehet jo rynnivät väylälle. Monet ovatkin jo huomanneet, että eri tiiltä pelaaminen ei välttämättä vaikuta tulokseen niin paljon kuin luulisi. Siis kaikki samalle tiille! Ja kentänhoitajalta säästyy samalla muutama tunti sekä euro. Loistavaa Tiina! Kolmas uudistukseni on aika hankala ja kivulias, mutta ihminen tottuu lähes mihin tahansa… siispä tasoitukset hemmettiin. Hyvät on hyviä ja ei-niin-hyvät ei niin hyviä. Kyllä minuakin hävettäisi voittaa Tigeri tasoituksellisessa pistebogeykisassa. Nyt loppui se tuskaisa pisteiden ja slouppien kanssa säätäminen. Entä sitten kilpaileminen? No, onhan nytkin jo selkeästi hyville omat kisansa ja meille viihtyjille omansa. Palkintona vastedes jaetaan pelkkiä aplodeja sekä hyvää mieltä. Hyvästi naurettavat golfaajapystit ja tiipussit! Sitten sääntökirjan kimppuun. Taikasauvani alkoi himmetä uhkaavasti vaativan tehtävän edessä, joten päätin puuttua suoraan asian ytimeen. Lensin (ihan vaatimattomasti bisnesluokassa) St Andrewsiin. Heilautin taikasauvaani ja mitä tapahtuikaan? Kunnianarvoisan sääntötoimikunnan jäsenistön keski-ikä laski noin 70 vuotta, ihonväri- ja sukupuolijakauma muuttui vastaamaan yleismaailmallista keskiarvoa. Harmaan klubitalon tummennetut peili-ikkunat murenivat alas, ”VAIN JÄSENILLE”-kylttiin ilmestyi teksti ”Kaikki ovat tervetulleita, myös vauvat ja koirat”. Kovaäänisistä tulvi iloinen musiikki, lempeä ääni kuulutti tauotta seuraavaa: ”Tule kokeilemaan golfia sen syntysijoille! Kolme yhden hinnalla! Tuo naapurisikin! Pelin jälkeen ilmainen olut tai kermavohveli!” Heräsin omaan nauruuni.

– – –

Tiina Nevalampi