Kevätterveiset kentiltä

Poikkeuksellisen pitkä syksy alkaa olla, ainakin kalenterin mukaan, jo kääntymässä kevääksi. Toistaiseksi kelit eivät ole juuri muuksi muuttuneet, mutta kevään alkamisesta viestii ainakin pidentyneet päivät. Sateinen ja leuto talvi on herättänyt paljon keskustelua viheriöiden talvehtimisesta  ja tässä pikainen katsaus tämänhetkiseen tilanteeseen.

Parina edeltävänä talvena kentillä on taisteltu viheriöille kertyneen jään kanssa ja siinä suhteessa nyt on päästy helpolla. Pakkasjaksot ovat olleet lyhyitä ja maa roudaton, joten teräsjäätä, eikä sen aiheuttamaa jäänpoltetta, ole päässyt syntymään. Muita ongelmia lämmin talvi on kyllä aiheuttanut ja niiden lopullisia seurauksia ei voi vielä edes täysin arvioida.

Toistaiseksi tilanne kentillä näyttää hyvältä, mutta nyt jännitetään heinän ravinnevarastojen riittävyyden puolesta. Talvella heinäkasvit eivät voi yhteyttämällä huolehtia ravinnonsaannistaan valon vähyyden ja alhaisen lämpötilan vuoksi, vaan ne joutuvat käyttämään syksyllä varastoimiaan sokereita eri elintoimintojensa ylläpitämiseen. Tilanne on tietysti joka talvi sama, mutta erityisen hankalaksi tilanteen tänä talvena tekee se, että kasvin varastosokereiden kulutus on huomattavasti suurempi lämpötilan ollessa yli -2 C°-astetta. Viileämmässä elintoiminnot hidastuvat ja kulutus on sen vuoksi vähäisempää.

SHG:n viheriöiden valtalajina kasvaa kylänurmikkaa, jonka talvenkesto on yleensäkin rölleihin ja natoihin verrattuna heikompi. Yksivuotisena se panostaa säilymiseen siemenissä, joten sen talvilepo purkautuu helposti ja se lähtee yrittämään kasvua heti kun lämpötila on riittävä. Lepotilan purkauduttua liian aikaisin se on altis taudeille, pakkasille ja tuulen aiheuttamalle kuivumiselle. Se saattaa myös kuluttaa sokerivarastonsa loppuun ja kuolla sen seurauksena.

Tällä hetkellä tilanteen korjaamiseksi ei ole yleisesti tunnettuja varmoja menetelmiä. Perinteisten lannoitteiden käyttö näissä lämpötiloissa saattaa enemmänkin edesauttaa varastosokereiden loppumista, koska ravinteiden käyttö on aktiivista, energiaa vaativaa toimintaa kasvilla. Tällä hetkellä varmimmalta keinolta vaikuttaa aminohapporuiskutukset vaikka tarkkaa tutkimustietoa niidenkään toimimisesta näissä lämpötiloissa ei ole. Haittaa niiden käytöstä ei kuitenkaan ole, joten kokeilussa sekin konsti on. Viheriöt on myös pidetty kiinni läpi talven, jotta kulutus ei aiheuttaisi lisästressiä heinälle. Tautitorjunnasta on huolehdittu läpi talven ja tarvittaessa viheriöitä myöhemmin myös harsotetaan. Positiivista näissä keleissä on ainakin se, että kastelujärjestelmä päästään todennäköisesti avaamaan normaalia aikaisemmin ja siten vähentämään riskiä tuulikuivumiselle. Nyt vain toivotaan parasta ja muistetaan, että vaikeista keväistä on ennenkin selvitty. Kylänurmikka on nopea taimettuja, vaikka talvi sitä kurittaisikin.

Kenttämestari Tiina

Ps. lähteenä käytettiin Bernerin kenttämestareille lähettämää tiedotetta